0/0
0 0

Veikon blogi: koululaisia tiellä!

  Tarkkaavainen moi! Minä täällä olen ihmetellyt sitä, miksi pyöräteillä on nyt yhtäkkiä niin paljon pieniä ihmisiä minua moikkaamassa. Rapsuttavat ja ihailevat. Aika kivaa, vaikka kyllä heistä lähtee outoja ääniä – sekä itse pienistä ihmisistä, että niistä pyöristä. Joku aina soittaa jotain äänijuttua tai pyörä rämisee. Osa heistä on varmaan kuuroja, kun he eivät hiljennä vauhtia, kun tulevat kohti, vaikka Jenni pyytää. Heillä on sellaiset korvasuojat. No, on minullakin ötökkähupussa sellaiset korvasuojat, mutta kuulen niiden läpi ihan hyvin. Näyttää siltä, että nuo lasten korvasuojat tekevät heistä kuuroja. Tosi outoa. Liian kovaa ohi ajaminen on aivan kamalaa, en tykkää. Bussi ja bussikuskin jutteluhetki No, selvisihän se sitten, miksi lapsia on niin paljon liikkeellä. Heillä alkoi koulu! Sekin on vaikea sana minulle, mutta sen tiedän, että aina aamuisin lapset sinne menevät ja iltapäivällä tulevat pois takaisin omiin koteihinsa. Kuulin tämän koulufaktan ihan sattumalta koulukyytitädiltä. Olimme lenkillä, ja menimme sellaisen asfalttiympyrän kautta (Jenni sanoi, että se on bussien päätepysäkki). Sitä olisi hauska ravata ympäri, jos ei olisi asfalttia eikä autoja. Siellä on silloin tällöin bussi, sellainen pitkä, keltainen ja aika korkea auto. Onneksi ne bussit ovat aika hiljaisia, vaikka ovatkin todella isoja. veikko pennyfriends bus Bussinkuljettaja kertoi, että nyt bussivuoroja on tullut lisää, kun koululaiset ovat jälleen liikkeellä. Kesällä he vielä kulkevat polkupyörillä (juu, on huomattu), ja sitten talvella he kulkevat enemmän bussilla. Uskalsin haistaa bussia, eikä se haissut juuri miltään, mutta sen pinta oli kyllä melko kuuma, melkein turpaan sattui. Hui, että oli jännää! Meidän reittejämme Liikkuessamme maastossa me menemme välillä pätkän isomman tien reunaa. Jotkut näistä teistä ovat onneksi sellaisia vanhoja teitä, joiden reunassa on mukavasti hiekkaa ja soraa (ja pientareella kasvaa herkullisia pujoja ja ohdakkeita). Oja on kyllä pelottava, se on aika syvä ja piennarkin kalteva. Joku tuhma oli katkonut nätit pajut ihan rumiksi tikuiksi. Niitä oli mukava ottaa välillä suuhun ohi mennessä. Isolle tielle tultaessa pitää katsoa molempiin suuntiin, ennen kuin menee yli. Täytyy katsoa tarkasti ja pitää myös käyttää korvia, sillä autot on helppo kuulla. Silloin ei voi olla niitä kuulosuojia päässä, kuten joillain lapsilla. pennyfriends veikko road Ensi kertaan! Heippa, Veikko